Tilaa Hyvejohtajuus-kirja
Skip to content

Johdanto

Johtajuus on luonteen asia

Johtajuus ei ole sitä, mitä kuvittelemme sen olevan. Sana johtajuus saa aikaan mielikuvia valtionjohtajista, jotka ohjailevat kansojen kohtaloita, teollisuusjohtajista, joiden kehittelemät tuotteet mullistavat elämämme, ja kenraaleista, jotka johtavat armeijoita taisteluun. Ajatellaan, että johtajuus on yhdistelmä kunnianhimoa, karismaa, viekkautta, tietotaitoa, varainhallintaa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisen lahjaa.

Johtaja voi hyödyntää näitä taitoja, ominaisuuksia ja resursseja, mutta mikään niistä ei määritä johtajuuden tosi olemusta.

Johtajuus on luonteen asia.

Johtajuus on luonnetta.

Johtajuus ei ole varattu vain jollekin eliitille. Se ei ole harvojen, vaan monien kutsumus.

Jotkut kuvittelevat, että johtajiksi synnytään, että joillakin on siihen vaadittava kyky ja toisilla ei, että se on pitkälti luontaisen temperamentin ja kokemuksen asia. Kaikki kun eivät voi olla Roosevelteja, de Gaulleja, Churchilleja tai Mannerheimeja.

Tämä on kaukana totuudesta. Johtajuus ei ole varattu vain jollekin eliitille. Se ei ole harvojen, vaan monien kutsumus. Valtionjohtajat, opettajat, teollisuusjohtajat, kotiäidit, armeijan päälliköt ja terveydenhuollon ammattilaiset – he ovat kaikki johtajia. Ihmiset odottavat heiltä oikeita tekoja, luonnetta ja hyveellisyyttä. Ihmiset toivovat, että näitä miehiä ja naisia ajaisi suurisieluinen visio johtamiensa ihmisten parhaaksi. Pettymys on suuri, kun he epäonnistuvat tässä.

Talousskandaaleja seuraa poikkeuksetta vaatimuksia valtiollisen sääntelyn vahvistamisesta, kaupan hallinnon reformista ja eettisten sääntöjen uudistamisesta.

Näillä kaikilla on hyötynsä, mutta ne unohtavat jotain olennaista. Talouspetosten kyhäilijät ja muut lainrikkojat tietävät varsin hyvin, että se, mitä he tekevät, on väärin. Kyse on luonteenviasta.

Martin Luther King unelmoi Amerikasta, jossa ihmistä arvioitaisiin ”ei hänen ihonvärinsä, vaan luonteensa perusteella”.

Mikä on tämä ”luonteen perusta”? Se on hyve – tai tarkemmin klassiset hyveet, jotka ovat tämän kirjan aiheena, etupäässä suurisieluisuus, nöyryys, viisaus, rohkeus, itsehillintä ja oikeudenmukaisuus. Uskon vakaasti, että johtajat joko pyrkivät tekemään hyveistä heidän luonnollisen kasvualustansa tai sitten he eivät ole johtajia. Heille elämä merkitsee henkilökohtaisen erinomaisuuden tavoittelua.

Hyvejohtajuus on tarkoitettu ihmisille, jotka tahtovat elämässään toteuttaa jotain suurta. Onko olemassa mitään suurempaa kuin henkilökohtainen erinomaisuus?

Uskon vakaasti, että johtajat joko pyrkivät tekemään hyveistä heidän luonnollisen kasvualustansa tai sitten he eivät ole johtajia.

Tässä kirjassa määritellään ne klassiset hyveet, jotka ovat johtajuuden kannalta ensisijaiset (osat I ja II); tutkitaan, miten johtajat kasvavat näissä hyveissä (osa III); osoitetaan, kuinka hyveet mahdollistavat henkilökohtaisen täyttymyksen (osa IV); ja pohditaan yliluonnollisten hyveiden – uskon, toivon ja rakkauden – vaikutusta johtajuuteen (osa V).

Hyvejohtajuus on syntynyt samannimisen johtajuuskoulutusohjelmani ja erityisesti sen kysymyksen innoittamana, jota koulutusohjelmaan osallistujat minulle usein esittävät: ”Se, mitä sanot hyveistä, kuulostaa hyvältä, mutta työ ja perhe vievät kaiken aikani. Miten voisin käytännössä saavuttaa tämän ’henkilökohtaisen erinomaisuuden’, josta puhut?”

Vastaus löytyy kirjan viimeisestä luvusta, ”Johtajuudesta elämäntapa”. Luvussa esitetään hyväksi ja toimivaksi koettu metodologia henkilökohtaisen erinomaisuuden saavuttamiseksi, ja se on räätälöity kiireisten ammattilaisten tarpeisiin.

Ennen siirtymistä johtajuudelle tärkeimpien hyveiden tarkempaan analysointiin, on hyvä luoda perustaa tekemällä joitakin yleisempiä huomioita luonteesta, hyveestä ja temperamentista.


”Johtajuus toteutuu luonteen välityksellä”, väittää Peter Drucker, yksi merkittävimmistä johtajuusteoreetikoista.[1]

Warren Bennis, toinen johtajuusteoreetikko, on samaa mieltä: ”Johtajuus on metafora valveutuneelle, johdonmukaiselle ja tasapainoiselle elämälle.”[2] Valveutuneisuus, johdonmukaisuus ja tasapainoisuus eivät synny itsestään. Ne syntyvät omien ponnistelujen tuloksena. Niiden tavoitteleminen on itsessään johtajuuden teko.

Näin ollen johtajuus ei liity temperamenttiin, joka on syntyperäinen. Esimerkiksi flegmaattisuus ja äkkipikaisuus ovat pitkälti syntyperäisiä temperamentteja, niitä ei voi siis valita.

Johtajuus on vain ja ainoastaan luonteen asia.

Luonne taas ei ole jotakin annettua. Emme ole luonteemme vankeja. Jos niin päätämme, voimme muovata ja vahvistaa sitä ja tätä kautta saavuttaa Bennisin mainitseman valveutuneisuuden, johdonmukaisuuden ja tasapainoisuuden.

Luonnetta voidaan vahvistaa harjoittamalla säännöllisesti moraalisesti hyviä tottumuksia, joita kutsutaan moraalisiksi tai inhimillisiksi hyveiksi. Luonne vahvistuu ja jättää pysyvän leiman temperamenttiimme, joka siten lakkaa dominoimasta persoonallisuuttamme.

Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat lähteensä. Neljä inhimillistä päähyvettä, jotka jo Platon aikoinaan määritteli, ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä. Näitä kutsutaan päähyveiksi tai kardinaalihyveiksi latinan cardo (nivel, sarana) mukaan. Kaikki muut hyveet nousevat kardinaalihyveistä, ”kääntyvät niiden varassa”.

Hyveet eivät korvaa ammatillista pätevyyttä, vaan ovat osa sitä – tosin merkittävä osa.

Viisauden kirja sanoo: ”Vanhurskaus opettaa ihmisille itsehillinnän ja viisauden, oikeudenmukaisuuden ja rohkeuden, jotka ovat elämässä ihmiselle hyödyllisemmät kuin mikään muu.”[3] Se, että Viisauden kirja puhuu kardinaalihyveistä, osoittaa, että juutalaiset pitivät antiikin kreikkalaisten viisautta arvossa.

On mainittava vielä kaksi muuta hyvettä: suurisieluisuus ja nöyryys. Molemmat ovat ehdottoman tärkeitä, vaikka niitä ei pääsääntöisesti kutsutakaan kardinaalihyveiksi. Antiikin kreikkalaiset katsoivat, että nöyryys nojautui itsehillinnän ja suurisieluisuus rohkeuden kardinaalihyveisiin.

Hyveet ovat dynaamisia voimia. Sana hyve periytyy latinan sanasta virtus, joka tarkoittaa ”voimaa” ja ”valtaa”. Ymmärrettiin, että säännönmukaisesti harjoitettuna kukin hyve vahvisti ihmisen valmiutta ja kykyä toimia.

Nämä kuusi hyvettä liittyvät seuraaviin valmiuksiin ja kykyihin.

  • Viisaus: hyvien päätösten tekeminen.
  • Rohkeus: suunnan säilyttäminen ja paineensietokyky.
  • Itsehillintä: passioiden (mielihalujen ja tunteiden) asettaminen järjen hallintaan ja ohjaaminen sen hetkisen tehtävän toteutukseen.
  • Oikeudenmukaisuus: jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu.
  • Suurisieluisuus: suuruuden kaipuu, oman itsensä ja muiden haastaminen.
  • Nöyryys: itsekeskeisyydestä vapautuminen ja palvelemisen tottumus.

Hyveet eivät korvaa ammatillista pätevyyttä, vaan ovat osa sitä – tosin merkittävä osa. Konsultilla voi olla tutkinto psykologiasta, mutta jos häneltä puuttuu viisautta, asiakkaat tuskin saavat kovin hyvää ohjausta. Suuryrityksen johtokunnan jäsenellä voi olla MBA-tutkinto. Hieno juttu, mutta jos hän ei ole rohkea, hänen kykynsä johtaa yritystä vastoinkäymisissä on vähintäänkin kiistanalainen. Papilla puolestaan on yleensä tutkinto teologiasta, mutta jos hän ei ole suurisieluinen, hän pyörii sekä ihmisenä että uskovana ympyrää ja tartuttanee suuntavaistonsa pian myös seurakuntalaisiin.

Ammatillinen pätevyys koostuu muustakin kuin teknisen ja akateemisen tiedon kartuttamisesta. Se koostuu kyvystä hyödyntää tätä tietoa onnistuneesti jonkin hyvän aikaansaamiseksi.

Johtajat tunnistetaan heidän suurisieluisuudestaan ja nöyryydestään. Heillä on unelma, jonka he muuttavat visioksi ja missioksi. Juuri suurisieluisuus – hengen suuntautuneisuus kohti suuruutta – saa aikaan tämän ylevän uskaliaisuuden.

Mutta johtajuuteen kuuluu muutakin kuin ”suuria suunnitelmia”. Johtaja on aina palvelija – hän palvelee työtovereitaan, perheenjäseniään ja jokaista kohtaamansa yksilöä ja sitä kautta itse asiassa koko ihmiskuntaa. Ja palvelemisen ydin on nöyryys. Johtaja, joka harjoittaa nöyryyttä, kunnioittaa jokaisen ihmisen arvokkuutta – erityisesti niiden, joiden kanssa hän työskentelee tai on muuten tekemisissä.

Suurisieluisuus ja nöyryys toimivat johtajuudessa sisäkkäin. Suurisieluisuus synnyttää ylevää kunnianhimoa; nöyryys suuntaa tämän kunnianhimon muiden palvelemiseen.

Karisma versoaa johtajan visionäärisyydestä (suurisieluisuus) ja sitoutumisesta muiden palvelemiseen (nöyryys). Suurisieluisuus ja nöyryys ovat ennen kaikkea sydämen hyveitä. Niihin johtajiin, joilla on nämä hyveet, voi aito karismakin juurtua. Emme saa sekoittaa karismaa kansankiihottamisen kykyyn. ”Johtajat”, joilla on tämä kyseenalainen taito, voivat nostattaa lyhytaikaista innostusta, mutta he herättävät harvemmin luottamusta ja lopulta vain ivaa ja halveksuntaa. Mussolini on tästä tragikoominen esimerkki. Johtajuus ei ole demagogiaa (kansankiihotusta). Johtajuudessa on kyse sellaisesta erinomaisuudesta, jonka pysyvyys ei riipu viehättävästä persoonallisuudesta.

Suurisieluisuudella ei mene nykyään hyvin. Modernin yhteiskunnan omituinen sekoitus individualismia ja kollektivismia on synnyttänyt massoittain pikkuihmisiä. Nöyryydelläkään ei mene kovin kummoisesti. Nykyihminen, joka ei ymmärrä nöyryyden ja nöyristelyn eroa, lähinnä halveksii nöyryyttä. Palveleminen, joka vielä hiljattain merkitsi jotain kaunista ja arvokasta, on tänään yksinomaan kaupallinen käsite. Kun puhutaan palvelemisesta, on kyse liikealan palveluista, palvelualasta ja sen sellaisesta. Palvelu on tuote tai toiminta, joka ostetaan.

Jos suurisieluisuus ja nöyryys – johtajuuden pilarit – ovat ensisijaisesti sydämen hyveitä, kardinaalihyveet eli viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä – johtajuuden perusta – ovat ensisijaisesti mielen ja tahdon hyveitä. Viisaus eli päätöksentekijän hyve on tärkein, sillä voidakseen johtaa muita, on osattava tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä.

Hyvettä seuraa luottamus, joka kutsuu johtajuuteen. Nöyryys ja viisaus ovat avainasemassa. Luottamus syntyy muiden ymmärtäessä, että olen heitä varten (nöyryyden hyve), ja sammuu heidän huomatessaan, että teen huonoja ja vääriä päätöksiä (viisauden hyveen puute).

Johtajuus

Jos pyrin korvaamaan nöyryyden kommunikaatiotekniikoilla, epäonnistun johtajana. Kuten Stephen Covey kirjoittaa: ”Voin turvautua psykologisiin menetelmiin saadakseni muut tekemään mitä haluan, työskentelemään yhä tehokkaammin ja motivoituneemmin ja pitämään minusta ja toisistaan, mutta jos luonteeni on samalla pohjimmiltaan säröinen, petollinen ja vilpillinen, niin ajan mittaan en voi saavuttaa menestystä.”[4]

Kaikki voivat kehittyä hyveissä. Jokainen on kutsuttu johtajuuteen.

Johtajat eivät koskaan turvaudu manipulaatioon. Eivätkä he johda virkansa suoman muodollisen vallan (potestas) turvin, vaan sillä arvovallalla (auctoritas), joka nousee luonteesta.

Ne, jotka antavat periksi vallan kiusaukselle, koska heiltä puuttuu aitoa auktoriteettia, ovat johtajia vain nimellisesti. Itse asiassa he ovat epäjohtajia. Seuraa noidankehä: auktoriteetin puute johtaa vallan väärinkäyttöön, joka puolestaan syö auktoriteettia entisestään… ja tie aitoon johtajuuteen sulkeutuu.

Koska hyve on tottumus, joka hankitaan harjoituksella, minulla on tapa sanoa, että johtajiksi ei synnytä vaan kasvetaan. Kaikista ei voi tulla presidenttejä tai pääministereitä, kirjallisuuden nobelisteja tai maajoukkueen ykköstykkejä. Mutta kaikki voivat kehittyä hyveissä.

Jokainen on kutsuttu johtajuuteen.

Johtajien hyvenäkemys ei ole utilitaristinen. He eivät kehitä hyveitään voidakseen vain menestyä paremmin työssään ja tekemisissään, vaikka tämä on itsessään hyvä asia. He jalostavat hyveitä ennen kaikkea tullakseen paremmiksi ihmisiksi. Aretē, hyve kreikaksi, viittaa olemisen erinomaisuuteen, ei tekemisen erinomaisuuteen.


[1].   P. Drucker, The Practice of Management. Oxford: Elsevier, 2005, s. 155.

[2].   W. Bennis & J. Goldsmith, Learning to Lead: A Workbook on Becoming a Leader. London: Nicholas Brealey Publishing, 1997, s. 8.

[3].   Viis. kirj. 8:7.

[4].   S. Covey, Tie menestykseen. 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. Suom. Raimo Salminen. Jyväskylä: Gummerus, 2003, s. 26.