Tilaa Hyvejohtajuus-kirja
Skip to content
Osa IV, Luku 1

Johtajan moraalinen profiili

Kypsyys on johtajuuden ydin: vain kypsä ihminen kykenee suuntautumaan kohti omakohtaisen mission vapaasti valittua kohtaloa.
— P. Cardona ja P. García Lombardía

Hyveiden avulla saavutamme kypsyyden sen kaikissa osa-alueissa (arvostelukyvyn kypsyys, tunne-elämän kypsyys ja toiminnallinen kypsyys). Jokaisella on omat kriteerinsä. Saavutamme esimerkiksi:

Arvostelukyvyn kypsyyden, kun tunnistamme vahvuutemme ja heikkoutemme, tiedämme missiomme ja sosiaaliset velvollisuutemme, kartamme trendejä ja vältämme latteuksia;

Emotionaalisen kypsyyden, kun hallitsemme luonnollisia vaistojamme ja valjastamme ne missiomme palvelukseen;

Toiminnallisen kypsyyden, kun ajatuksemme, mielipiteemme ja tunteemme heijastuvat uskollisesti teoissamme. Kaksoiselämä ei tule kyseeseenkään, eikä kenenkään tarvitse ”ottaa meistä selkoa”.

Kypsyyden erehtymättömät tuntomerkit ovat itsevarmuus ja johdonmukaisuus, henkinen tasapaino, ilo ja optimismi, luonnollisuus, vapauden ja vastuullisuuden tunto sekä sisäinen rauha.

Johtajat ovat kypsiä. Heidän itsevarmuutensa ei nouse ylpeydestä vaan itsetuntemuksesta. He ovat johdonmukaisia, mikä ei merkitse joustamattomuutta. Mitä tulee missioon, he tietävät, milloin tehdä myönnytyksiä ja milloin pysyä lujana.

Epäkypsältä ihmiseltä puuttuu itsevarmuutta, koska häneltä puuttuu itsetuntemusta.

Epäkypsältä ihmiseltä taas puuttuu itsevarmuutta, koska häneltä puuttuu itsetuntemusta. Hän ei osaa tutkia itseään objektiivisesti. Hän osoittaa lapsellista ylpeyttä tai väärää nöyryyttä. Hän on taipuvainen joko liian helppoihin kompromisseihin tai liiallisiin vaatimuksiin. Hän on harkitsematon, syöksyy suin päin toimintaan ja toteuttaa jokaisen mielihalunsa ja oikkunsa. Hän ei osaa erottaa tärkeää yhdentekevästä. Hän reagoi uusiin tilanteisiin pinnallisesti tai tunteellisesti. Hän välttelee sitoutumista ja pelkää vastuuta. Itse asiassa hän pelkää itseään eikä löydä paikkaansa yhteiskunnasta.

Epäkypsyys johtaa usein skeptisyyteen. Monella oli nuorena jaloa johtamisen kunnianhimoa, unelmia vahvuudesta, rohkeudesta ja epäitsekkyydestä, koko ihmiskunnan palvelemisesta. Mutta koska heidän arvonsa jäivät vaille hyveen kannatinta, he eivät onnistuneet voittamaan heikkouksiaan. Pian he luopuivat unelmistaan, tulivat epäileviksi ihmisluontoa kohtaan ja hakivat suojaa materiaalisista mukavuuksista, hengellisestä välinpitämättömyydestä ja ”itsensä toteuttamisesta”.

Kypsät ihmiset sitä vastoin ymmärtävät, että hyveiden avulla heikkoudet voidaan voittaa ja haaveet toteuttaa. He tietävät, ettei inhimillistä potentiaalia tavoiteta kerralla, vaan askel kerrallaan ihmisluontoon kuuluvan rajallisuuden puitteissa. He ovat optimistisia, positiivisia ja kärsivällisiä itsensä ja muiden suhteen.

Realismi on kyky säilyttää sielun jaloimmat kaipaukset sen huokauksista huolimatta.

Epäkypsyys voi johtaa myös johonkin skeptisyyttäkin vakavampaan, kyynisyyteen, inhimillisten heikkouksien ylentämiseen. Ihminen, joka vakuuttuu siitä, ettei moraalista kutsumusta voida toteuttaa, saattaa ennen pitkää pitää itsekkyyttä hyveenä eikä paheena.

Johtajat eivät ole skeptisiä eivätkä kyynisiä vaan realisteja. Realismi on kyky säilyttää sielun jaloimmat kaipaukset sen huokauksista huolimatta. Heikkouksille ei anneta periksi, vaan ne murretaan hyveiden harjoittamisella.

Kuningas Daavid, juutalaisten kansanjohtaja, oli hyvä esimerkki heikkouksien kiusaamasta miehuudesta. Heikkoutensa valtaamana hän syyllistyi aviorikokseen ja murhaan. Mutta hän kääntyi, sovitti tekonsa ja taisteli vahvistuakseen ihmisenä. Hänestä tuli suurenmoinen johtaja.

Kyynikoihin ja skeptikoihin ei tulisi koskaan luottaa ihmisten johtamisessa. He heikentävät työmotivaatiota ja näin vaarantavat organisaation mission.

Kyynikoihin ja skeptikoihin ei tulisi koskaan luottaa ihmisten johtamisessa.

Epäkypsiä ihmisiä ei saa päästää lähellekään vallankahvaa, etteivät he vahingoittaisi yhteistä hyvää eivätkä itseään. Monen alitajuinen uskomus on: ”Tekoni eivät ole minä; minä olen jotain muuta.” Useat poliitikot ja liikemiehet lankeavat tällaiseen ajatteluun. He eivät näe sitä vaikutusta, mikä heidän päätöksillään ja teoillaan on heidän sisäiseen elämäänsä. He eivät ymmärrä, kuinka suurta vahinkoa he aiheuttavatkaan itselleen ihmisinä elämällä valheellista tekemisen ja olemisen välistä ristiriitaa.

Valta

Olemme kaikki kuulleet kuuluisan sanonnan: ”Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.” Hyveellistä ihmistä valta kuitenkin vahvistaa, minkä vuoksi valta sopiikin vain hyveellisille. Valta ei turmellut Thomas Morea. Juuri oikean vallankäytön ansiosta Thomas Moresta tuli pyhä Thomas More.